tiistai 12. marraskuuta 2013

Moikka!
Nyt olis luvassa vähän juttua viime viikonlopusta jonka siis vietin Spring Hillissä, Marian siskon luona.
Lähdettiin lauantaina kahden aikaan autolla kohti Spring Hilliä, mikä on noin kahden tunnin päässä Winter Gardenista. Automatka sujui hyvin maisemia katsoessa, vaikka ne oli koko ajan aika samanlaiset. Perille päästyä mentiin ostoksille vaikken ite ostanut mitään, mutta Marian sisko taisi jotain ostaa. Suunnilleen puoli kahdeksan aikoihin mentiin takasin Marian siskon kämpille ja katottiin leffaa samalla kun syötiin pizzaa. Mulla on tullut semmonen huono tapa nyt vähän ajan sisään että tuppaan nukahtaan aina kun katsotaan jotain leffaa, joten tapani mukaan nukahdin nytkin, vaikka kovasti yritin olla nukahtamatta. Leffan jälkeen painuin siis suoraan nukkumaan.

Seuraavana päivänä lähdettiin käymään paikallisella pienellä järvellä joka oli luonnonsuojelualueen keskellä. Maisemat oli tosi hienoja ja siis käveltiin kyseiselle järvelle semmoset puoli tuntia, koska autolla ei päässyt sinne. Tosiaan matka oli melko hikinen koska kello oli suunnilleen kaksi päivällä ja Aurinko porotti iihan täysiä pilvettömältä taivaalta, mutta oli kyllä sen arvoinen reissu.
Maisemat oli siis aivan ihanat!

Sitten kun palattiin Marian siskon luokse niin syötiin ja lähdettiin ajaan kohti kotia. Matkan varrella käytiin ostaan Tigerille ruokaa eläinkaupasta ja sielä oli viisi älyttömän söpöä kissanpentua joita sitten Lucaksen kanssa rapsuteltiin.

Joka tapauksessa, tässä parit kuvat sieltä luonnonsuojelualueelta




Sitten vielä kuva yhdestä korusta, jonka siis sain mun kaverilta Geleneltä viime viikolla. Kyseinen koru on siis Afrikasta ja siinä siis lukee Tigriniakis mun nimi. Ja Gelene asui siis kaksi vuotta Etiopiassa ennen kuin muutti Winter Gardeniin ja on siis myöskin uusi West Orange High Schoolissa. Olin ihan hämmentynyt kun näin noi kirjaimet ja lisäksi siitä, että Gelene osaa itekkin kirjoittaa ja puhua kyseistä kieltä. 
Tässä kuitenkin siis kyseinen koru

Nyt on muuten jo kolme kuukautta oltu täälä eli seitsemän vaan jäljellä! Vaikka mulla onkin aina välillä vähän ikävä Suomeen niin silti tiiän jo nyt että lähtö täältä tulee oleen tosi vaikee, koska kuitenki jo nyt oon saanut pari tosi hyvää kaveria ja sitten kun lähden niin en tiiä että koska tuun näkeen mun jenkki-kavereita seuraavan kerran! Nautin kuitenkin joka hetkestä täälä ja koitan olla miettimättä sitä lähtöä!

Take care
Aino

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti